Käyttölinjainen tervueren

> Kuvia menestyneistä käyttölinjan tervuereneista

Monet kyselevät hämmästyneenä mitä ovat käyttötervuerenit, koska nämä koirat eivät vielä ole Suomessa kovin tuttuja. Ohessa lyhyt katsaus aiheeseen, jossa olemme pyrkineet vastaamaan tyypillisimpiin kysymyksiin.

Belgianpaimenkoiran historiasta ja muunnoksista

Belgianpaimenkoirarotua alettiin kehittää 1800-luvun loppupuolella belgialaisista lampaiden paimennukseen käytetyistä koirista. Paimennuksen ohella belgianpaimenkoiralla ja sen esi-isillä on myös pitkä historia omaisuuden vartio-, suojelu- ja virkakoirana. Rotuna se poikkeaa useimmista muista siinä, että siihen kuuluu kokonaista neljä rotumuunnosta. Rodun historian alkuaikoina rotumuunnoksia oli vielä huomattavasti enemmän ja niiden karvan pituus, laatu ja väri vaihtelivat suuresti. Eri rotumuunnoksia risteytettiin usein keskenään. Vähitellen 1900-luvun alkupuolella erilaiset variaatiot vähenivät ja vuonna 1921 Belgian rotuyhdistyksen (Club du Chien de Berger Belge) toimesta muunnoksiksi hyväksyttiin suunnilleen ne, jotka ovat nykyisinkin voimassa.

Vielä tämän ajan jälkeenkin Belgiassa, Ranskassa ja Hollannissa sekä joissain muissakin rotua harrastavissa maissa on muunnoksia vahvistettu tarvittaessa siten, että niitä on risteytetty keskenään, vaikka nykyisin se vaatiikin kansallisen rotujärjestön poikkeusluvan. Belgianpaimenkoirat ovat siis yksi rotu ja sen muunnokset erotetaan toisistaan koiran karvan pituuden, värin ja laadun perusteella - ei sukutaulun perusteella. Lyhytkarvaisuus on dominoiva ominaisuus samoin kuin esimerkiksi musta väri. Näin ollen malinois voi kantaa pitkäkarvaisuuden geeniä vaikka itse on lyhytkarvainen tai groenendael punaruskeaan väriä, vaikka itse on musta. Näistä tekijöistä johtuen syntyy malinois- ja groenendaelpentueisiin aika ajoin tervuerenpentuja. Nämä pennut rekisteröidään tervuereniksi ja niitä voi käyttää jatkojalostukseen tervuerenien kanssa.

belg08politie.jpg (8273 bytes)
Kuonokopalla varustettu belgialainen poliisikoira (ns. "rekel"
belgianpaimenkoirien keski-ajan esi-isiä) vuodelta 1786.

diane01.jpg (7439 bytes)
Groenendael Dianen kanssa poliisikoirakouluttaja M. Michollin. Kuva
1900-luvun vaihteesta (ruuasta kieltäytyminen omaisuutta vartioitaessa).

belg09.jpg (12825 bytes)
Belgianpaimenkoiria virkakoirina Belgiassa
1900-luvun vaihteessa.

belg02.jpg (11848 bytes)
Groenendaeleja poliisikoirina Belgiassa, kuva vuodelta
1903 (poliisikoiranäytös).


All photos on this page are courtesy of Belgian Shepherd homeland (Belgium).

Käyttö- ja näyttelylinjat

Eri muunnoksiin jakautumisen lisäksi on belgianpaimenkoira jakaantunut rotuna käyttö- ja näyttelylinjoihin. Tämä johtuu siitä, että toiset kasvattajat ja harrastajat arvostavat ja vaalivat rodun käyttöominaisuuksia ja toiset ulkomuotoa. Alunpitäen belgianpaimenkoira oli puhtaasti käyttökoira ja jalostusvalinnat tehtiin vain koirien käyttöominaisuuksiin perustuen. Näissä käyttölinjoissa jalostuksen mittarina on toiminut läpi historian ensisijaisesti koirien soveltuvuus työkäyttöön ja suojelulajeihin, kuten Ring, Campagne ja IPO. Näyttelylinjat alkoivat kehittyä vasta rotumääritelmän syntymisen jälkeen 1900-luvun alkupuolella ja näissä linjoissa vastaavasti jalostuksen pääpaino on ollut koiran ulkonäössä ja näyttelymenestyksessä. Molempia linjoja on systemaattisesti rakennettu omiin suuntiinsa eikä niitä juurikaan ole sekoitettu keskenään. Jotkut kokevat tämän kahtiajakautuneisuuden ongelmallisena; toiset taas ajattelevat, että tämä on mahdollistanut rotumme kehittymisen huippuunsa molemmissa linjoissa.

Belgianpaimenkoirien ainoa muunnos, jossa puhdasta käyttöominaisuus jalostusta on harjoitettu laajasti rodun historian alkuajoista alkaen aina tähän päivään asti, on malinois. Jo vuosisadan alussa malinois oli kotimaassaan monipuolinen työkoira, jota sekä armeija että poliisi käyttivät apunaan. Myös tervuerenissa ja groenendaeleissa oli omia linjoja joissa jalostus oli käyttöpohjaista, mutta aikaa myöden ne, pitkälti pidemmän turkkinsa ja kauniimman ulkonäkönsä johdosta, päätyivät sitten enemmän sitä arvostaville ihmisille ja näin näiden muunnosten kasvatusta on 1900-luvulla, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, selkeästi enemmän ohjannut vain ulkonäkö. Toki myös malinoisista löytyy oma näyttelylinjansa, jonka edustajat tänä päivänä yhtälailla eroavat käyttölinjan malinoiseista. Käyttölinjaiset malinoisit edustavat merkittävää osuutta koko belgianpaimenkoirakannasta erityisesti Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Hollannissa sekä monessa muussa Keski-Euroopan maassa. Pohjoismaissa harrastus on taas painottunut enemmän näyttelylinjoihin.

jules02.jpg (8244 bytes)  

 

 

 

Groenendael "Jules" ylittämässä 2.8m korkeaa palisaadia 1900-luvun alussa. Jules voitti kymmeniä aikansa koirien tottelevaisuuskokeita ja neljästi Pariisin kansainvälisen mestaruuskilpailun (vuosina 1908-1911).

Käyttölinjaisten harrastajat ovat perinteisesti arvostaneet ensisijaisesti malinois-muunnosta ja nekin tervuerenit, joita näiden malinoispentueisiin syntyi, joko lopetettiin tai rekisteröitiin pitkästä karvastaan huolimatta malinoiseiksi. 1900-luvun loppupuolella heräsi kiinnostus käyttää käyttölinjaisista malinoiseista syntyneitä tervuereneita jalostukseen siten, että niitä jatkojalostettiin toisten käyttölinjaisista malinoiseista syntyneiden tervuereneiden kanssa. Kun muutamat tällaiset tervuerenit ja niiden jälkeläiset saavuttivat erinomaisia tuloksia suojelukokeiden mestaruuskilpailuissa, lisäsivät käyttölinjaiset tervuerenit suosiotaan useissa maissa. Erinomaisesti menestyneistä tervuereneista voidaan mainita mm. Bayard, joka voitti Ranskan Ringin mestaruuden vuonna 1993; Kay von Roten Platte, joka voitti vuonna 1996 Itävallan IPO:n rotumestaruuden; Jago von der Roten Platte, joka voitti Sveitsin IPO:n rotumestaruuden vuonna 1997; Harley du Colombophile, joka voitti Ranskan IPO:n mestaruuden vuonna 2000 sekä Lewis, joka sijoittui kolmanneksi Ranskan Ringin mestaruuskilpailuissa vuonna 2000.

Tällä hetkellä kasvattajia, jotka harrastavat käyttölinjaisten tervuerenien jalostusta, on useita monissa eri maissa. Yleisintä se on Ranskassa, Sveitsissä ja Hollannissa, mutta myös muualta meitä innokkaita pioneereja löytyy. Myös käyttölinjaisten malinoisien kasvattajat suhtautuvat nykyisin myönteisemmin pentueisiinsa syntyviin tervuereneihin, koska he tietävät että tällaisista koirista kiinnostuneita harrastajia on jo jonkin verran.

1900-luvun loppupuolella jalostuksellisesti merkittäviä malinoiseja, joiden jälkeläisissä on sekä erinomaisia malinoiseja että tervuereneja ovat mm. Cartouche, Cuik du Clos Saint Michel, G'bibber, Atos, Elgos du Chemin des Plaines, G'bang de la Virginie, Stoned van de Duvetorre, Arco Perle de Tourbiere ja Dusty du Clos de Savoie.

Vastaavasti käyttötervuereneissa jalostuksellisesti merkittävinä tervuereneina voidaan mainita mm. Bayard, Fidgy vom Kirchof, Duke du Lac de Lezert, Cerdan des Garrigues de la Madeleine, Iyankee du Domaine du Titisee, Depper von der Roten Platte, Dick von Löwenfels, Lewis ja Nimba des loups du Makenzie. 

Käyttölinjaisten ominaispiirteet

Käyttölinjaisten koirien luonteen ominaispiirteitä ovat hyvä hermorakenne, toimintakyky, stressinsietokyky sekä voimakkaat vietit. Ne ovat tasapainoisia koiria, jotka suhtautuvat avoimesti toisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Niillä on lisäksi belgianpaimenkoirille tyypillinen vilkas temperamentti sekä suoritusnopeus, ominaisuuksia jotka tekevät niistä ensiluokkaisia käyttökoiria. Luonnollisesti jokainen käyttölinjainen koira ei ole kaikilta ominaisuuksiltaan erinomainen yksilö, mutta mainitut luonteenpiirteet ovat yleisesti ottaen varsin vakiintuneita näihin linjoihin.

Terveyden osalta käsityksemme on, että käyttölinjaiset koirat ovat erittäin terveitä. Jalostuksellisena valintaperusteena ovat olleet erittäin rankat ja vaativat suojelulajit joten koirakanta pysynyt rakenteeltaan hyvänä ja erittäin terveenä, sairaat yksilöt ovat karsiutuneet pois jalostuksesta. Näissä linjoissa esiintyy kuitenkin joissain määrin samoja perinnöllisiä vikoja ja sairauksia kuin näyttelylinjoissakin, kuten nivelten kasvuhäiriöt, kivesvika sekä hammaspuutteet ja purentaviat.

Ulkomuodollisesti käyttölinjaisiin belgianpaimenkoiriin liittyy virheitä, joiden vuoksi ne eivät todennäköisesti ole laatuarvosanan ERI (erinomainen) tai EH (erittäin hyvä) arvoisia näyttelyssä. Tyypillisimpiä virheitä niitä näyttelylinjan serkkuihinsa verratessa ovat suurehko koko, raskaampi rakenne ja kallo, pitkä runko ja isot korvat. Koska nämä virheet eivät haittaa koirien käyttöä tehtävissään, niihin ei ole jalostuksessa kiinnitetty huomiota. Käyttölinjaiset koirat muistuttavat paljon niitä belgianpaimenkoiria, joista on kuvia vuosisadan vaihteen ajoilta.

Käyttölinjaiset tervuerenit Suomessa (marraskuu 2002)

Ensimmäinen tuonti oli Turco van de Duvetorre, "Rudi", johon tutustuimme ja ihastuimme sen kasvattajan Johan Wechuyzenin luona Belgiassa vuonna 1995. Harkitsimme vähän aikaa sen hankkimista itsellemme, mutta päädyimme siihen, että emme voi ottaa talouteemme kolmatta uroskoiraa. Vihjeemme jälkeen Rudi löysi kotinsa Tampereelta Mirja ja Harri Gröhnin luota (kts. kennel Cäsarborg'sin sivu Turcosta). Sittemmin Rudi on niittänyt Suomessa mainetta erinomaisena suojelukoirana mm. edustaen Suomea Belgianpaimenkoirien IPO:n MM-kilpailuissa tähän mennessä jo kaksi kertaa.

Toinen tuonti oli vuonna 1996 kennelimme kantanarttu Umlaut van de Duvetorre eli Uma, joka on Rudin täyssisko, mutta seuraavasta pentueesta. Uma on vahvaluonteinen ja suurikokoinen narttu, joka on niin ikään osoittautunut erinomaiseksi suojelukoiraksi.

Kolmas tuonti tapahtui myös vuonna 1996, kun Uvitox van de Duvetorre (Sim des Deux Pottois x Smoesje van de Duvetorre) eli Unna tuli sijoitusnartuksemme Pekka Haapalaisen hoiviin. Unna on monessa suhteessa mainio koira, mutta päätimme kuitenkin olla käyttämättä sitä jalostukseen, sen ollessa liian pehmeä luonteeltaan käyttökoirajalostusta ajatellen. Pekka on suorittanut Unnan kanssa IPO1:sen, nykyisin Unna on uudella omistajalla koti- ja tokokoirana.

Sittemmin käyttölinjaisia tervuereneita on tuotu Suomeen lukuisia, kts. tuonnit.

Unna.jpg (17855 bytes)
Uvitox van de Duvetorre ja Pekka

Suomessa syntyneet. Tuontikoirien lisäksi Suomessa on syntynyt kolme käyttölinjaista tervuerenpentuetta kennelissämme (kts. pentueet) ja lisäksi kennel Pois Kottoon käyttölinjaisiin malinoispentueisiin on syntynyt tähän mennessä yhteensä 6 tervuerenia, Pois Kottoo Gunnar (uros), Gerda (narttu), Joker (uros), Loksi (narttu), Otus (uros) ja Olio (uros). Kaikkiaan näitä koiria ei siis ole vielä Suomessa kovin paljoa, mutta kiinnostus on herännyt ja olettamuksemme on, että käyttötervuerenien harrastus laajenee tulevina vuosina. Vuodesta 1995 lähtien on näiden koirien määrä pikkuhiljaa kasvanut, aika näyttää millaisen aseman käyttötervuerenit Suomessa saavat meidän belgianpaimenkoiraharrastajien joukossa.